Kukaan ei tilaa surua kohdalleen. Kukaan ei haluaisi vapaaehtoisesti kohdata surua, eikä sitä käydä läpi. Silti suru tulee kohdallemme - ennemmin tai myöhemmin. Halusimme tai emme. 

Emme voi elää elämäämme valmistautuen alati johonkin hirveään tai kauheaan. Elämää kuuluu elää. Elämästä kuuluu nauttia täysillä. 

Joskus silti surua miettii, vaikkei se kohdalla olisikaan. Ehkä voi aavistaa miten toimii ja reagoi, kun suru kohtaa. Ehkä siihen kuitenkin valmistautuu varovasti ajatuksissaan, että jos kuitenkin joskus jotain...